Sosiaalinen media rekrytoinnissa ja työantajankuvan rakentamisessa

Kävin viime viikolla pitämässä esityksen sosiaalisen median hyödyntämisestä rekrytoinnissa eräässä asiakastilaisuudessa. Samalla käsittelin myös työnantajakuvan rakentumista näin sosiaalisen median aikana sillä nuo aiheet ovat hyvin lähellä toisiaan ja luontaisesti tukevat toinen toistaan.

Aihe oli hyvin mielenkiintoinen ja minulle suhteellisen uusi. Olen kyllä aktiivisesti seurannut keskusteluja aiheesta mutta en syvemmin tutustunut siihen. Sen vuoksi kartoitinkin perusteellisesti aihetta Suomessa ja maailmalla. Esityksen tiimoilta haluankin kiittää Terhi Ahoa ja Kiitos Henkilöstöpalveluja. Terhin kanssa kävimme hyvin antoisan keskustelun aiheen tiimoilta eli pääsin hyödyntämään yhtä aihealueen johtavia asiantuntijoita Suomessa ja Kiitos on vähän aikaa sitten kartoittanut somen käyttöä rekrytoinnissa. Lisäksi kiitos Sami Köykälle oikeudesta käyttää hänen ”nakkifakiiri”-kuvaansa (lisää aiheesta alla).

Kiitoksen kyselyä voisi referoida toteamalla että vasta kolmannes suomalaisista yrityksistä käyttää sosiaalista mediaa rekrytointikanava ja työnantajakuvan rakentamisessa. Edelläkävijäyrityksiä siis on mutta laajempaan käyttöön ollaan vasta heräämässä. Sama tilanne vaikutti olevan tilaisuuteen osallistuneiden yritysten kesken – osa oli lähtenyt liikkeelle ja kokemukset olivat positiivisia, suurin osa kuitenkin vielä vasta mietti aihetta.

Todella suuret yritykset ovat perustaneet Facebookiin omia rekrytointiprofilejaan joilla koitetaan tavoittaa opiskelijoita ja vastavalmistuneita. Suurimmalle osalle yrityksistä on kuitenkin luontevaa tuoda myös työpaikkailmoitukset osaksi muuta Facebook-käyttöä yrityssivulleen. Työpaikat saattavat kuitenkin kadota virtaan nopeasti joten erillinen työpaikat-välilehti voi olla parantaa niiden löytymistä. Jos yrityksen taustajärjestelmä vain tukee työpaikkojen listaamista muihin järjestelmiin on Työpaikat-välilehden toteuttaminen on suhteellisen helppoa ja nopeaa.

Itse näkisin että sosiaalinen media ei tule korvaamaan perinteisiä kanavia kuten lehti-ilmoituksia ja netin työpaikkasivustoja. Se kuitenkin tuo rinnalle uusia kanavia ja helpottaa hyviin tekijöihin törmäämistä onnekkaiden sattumien muodossa (nk. serendipiteetti). Suurin muutos on kuitenkin että yritykset pystyvät tavoittamaan passiivisia hakijoita entistä helpommin. Passiiviset hakijat ovat siis ihmisiä jotka eivät etsi uutta työtä mutta ovat valmiita vaihtamaan jos uusi kiinnostava mahdollisuus löytää heidät. Nokia esimerkiksi on kertonut että he kartoittavat hakijoita LinkedInistä ja lähettävät profiiliin sopiville käyttäjille tietoa työpaikastaan. Lisäksi yrityksen nykyisten työntekijöiden verkostoja voi hyödyntää tehokkaammin nettiaikana sillä he voivat kertoa avoimesta paikasta aiempaa vaivattomammin Facebookin ja LinkedInin avulla.

Sosiaalinen media myös tarjoaa erinomaisia mahdollisuuksia yrityksille jotka uskaltavat erottua massasta. Kuten kesäinen ”Kaivuri-Jukka” -ilmiö todisti netti rakastaa hyviä tarinoita ja viraaliefekti voi nostaa pienen firman suureen maineeseen. Jos yritys etsisi elintarvikemyyjän sijaan ”nakkifakiiria” (* selitys lopussa) työpaikkailmoitus voisi lähteä leviämään verkossa luontaisesti ihmiseltä toiselle sen huvittavuuden vuoksi. Ehkä jonkin yrityksen työpaikkailmoitukset voisivat kaikki olla hauskoja (esim. tarinoiden muodossa tai lyhyinä videokertomuksina) josta olisi hyötyä yrityksen tunnettuuden kasvattamisessa. Tunnetuin esimerkki tästä varmasti on ”Maailman paras työpaikka” jossa etsittiin riutanhoitajaa pienelle saarelle Queenslandiin Australiaan. Videohakemuksia paikkaan tuli 34 000 ympäri maailmaa ja hakuprosessista kerrottiin laajalti somen lisäksi myös perinteisessä mediassa.

Rekrytoinnin lisäksi some tarjoaa hyviä mahdollisuuksia myös työnantajakuvan rakentamiseen. Videot YouTubessa auttavat raottamaan verhoa yrityksen arkeen ja Facebookiin voi vaikka jakaa kuvia yrityksen virkistystapahtumista. Myös blogi on omiaan kertomaan yrityksestä inhimillisesti ja kiinnostavasti. Kaikkihan ovat alansa johtavia yrityksiä ja oikein mukavia työpaikkoja jos yritysten verkkosivuja lukee, joten erottumiselle on varmasti tarvetta.

Niin kuin eräs yritysedustaja tilaisuudessa kommentoi, sosiaalinen media ei varmasti ole ohimenevä ilmiö. Ehkä olisikin aika pohtia somen hyödyntämistä rekrytoinnissa ja työnantajakuvan rakentamisessa myös sinun yrityksessäsi? Kilpailu osaavasta työvoimasta varmasti vain kiristyy kun taloustilanne paranee ja eläköityminen kiihtyy.

Esityskalvot löytävät alta ja SlideSharesta:

(*) Nakkifakiiri on Tamperelainen legenda eli torilla pienen pienessä kopissa höyrymakkaroita myyvä henkilö. Nakkifakiirin koppi oli pitkään Keskustorilla ja on nyt palannut joskin vähän alkuperäistä suurempana versiona nykysäännösten vuoksi.

Advertisements

One response to “Sosiaalinen media rekrytoinnissa ja työantajankuvan rakentamisessa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s